Mä tosiaan kadehdin ihmisiä joilla on aikaa tuhlattavaksi. Puol vuotta on mennyt täysin koomassa, kouluun, töihin, kotiin, nukkumaan, kouluun, töihin..
En edes muista milloin mulla on viimeksi ollut aikaa vaan olla ilman että tarttis vilkuilla kelloa jatkuvasti että milloin pitää taas lähteä jne jne. Kavereita nään just sillä tavalla. Jos mulla on jostain kummallisesta syystä vapaapäivä jolloin en näe poikaystävääni niin sitten se menee siihen että pyrin näkemään mahdollisimman montaa kaveria ja tietäähän sen mitä siitä tulee..Ei voi keskittyä mihinkään, tapaamiset on pikaisia kahvilla käyntejä ja sitten seuraavaan paikkaan. Tuntuu että kaikki on jotenkin tosi teennäistä ja sellasta että pakko pitää ystävyyssuhteita kasassa silleen että näkee mahdollisimman montaa lyhyessä ajassa.
Muistan pari kesää sitten kun kaverini kanssa vaan oltiin kaikki päivät, ei tehty mitään, istuskeltiin ja nautittiin kesästä, kuljettiin ympäriinsä ilman minkäänlaista kiirettä ja huolta. Tahtoisin sen ajan takaisin.
Joka päivä kun menen töihin tikkurilan asemalla istuu sama porukka, aina samassa paikassa ja niillä ei oo kiire mihinkään, ne vaan on tekemättä mitään ja nauttii auringosta samalla kun mun bussi paahtaa tuhatta ja sataa työpaikalle. Lähes kaikki muut kyydissäolijat on jo varmaan matkalla kotiin. Mä kadehdin niitä niin paljon.
Mä oon kohta jo valmis maksamaan vapaa-ajasta. Oikeesti.